Kodima newspaper is a mirrow of Vepses' life

If you're eager to get more info about Vepses, be ready for challenge - there are not so many sources online, less offline, less in English or other languages except Russian.

That's why I'd like you to get acquainted with the only Vepsian newspaper - Kodima (The Native land).

The newspaper was established in 1993 by non-profit organization Vepsian Culture Society (Общество вепсской культуры). The first editor was Nina Zaitseva, creator of Veps literary language.
Now Kodima has 8 pages in Veps and Russian languages, circulation is 600 per month.

New editor Irina Sotnikova tells that the main objective of the newspaper is to provide links between Vepses living in traditional 3 regions - Leningrad region, Vologda region and the Republic of Karelia. Publishing articles about cultural, political, social life of Vepses - news, stories, interviews, poetry - Kodima supports the feeling of relationship and complicity of all Vepses. Usual authors are the most active part of Vepses - cultural figures, linguists, TV reporters, poets, musicians.
Kodima is distributed among schools, libraries, cultural organisations of Veps regions and also abroad. For example, some subscribers are located in Finland.

Irina says that the most important issue now is Veps literary language, used by the newspaper. While most of readers are native speakers, using various dialects of the language, sometimes it gets hard for them to understand new lexis. But on the other hand, that helps older people to learn new words.
As well as young readers also have a good opportunity to learn native language via the newspaper. And Kodima does it's best to help them to study Veps, arranging meetings, contests, lessons etc.

I can say, that in our modern "globalized" life Kodima serves as a binder, as a common place, gathering all Vepses and telling that we're not lost in a cultural variety. It becomes even more important in our days.

So, if you'd like to know more about Vepses' life - you're welcome at website of Kodima  http://kodima.rkperiodika.ru.
The newspaper is available for downloading in PDF format there.
Also you can subscribe for the paper version here https://ruslania.com/periodics/7986/kodima
And you can anytime contact Kodima at vepskodima@mail.ru

Nägemoiš!

Vepsäläistä noitavoimaa

Noid-yhtye: Uusvanhoja soundeja Petroskoista, vepsäläisen kulttuurin hiillokselta.

Tallinnan Mustpeade Majan, ”Mustapäiden talon” arvokkaaseen saliin virtaa kulttuuri- ja yliopistoväen oloista porukkaa. Kaupungissa vietetään ugrilaista kulttuuritapahtumaa eri sukulaiskansojen voimin.
Suomalaisia edustavat Pohjois-Karjalaa mairitellen Rääkkylän Kellokosket, karjalaisia Petroskoin Sattuma Arto Rinteen johdolla.

Tapahtuman yksi kiinnostavimmista nimistä on petroskoilainen Noid-yhtye, joka on paikalla vepsäläisen kulttuurin edustajana. Lavan etuosassa tolkienmaisessa kansallispuvussaan on viattoman kaunis, kuin jostakin toisesta maailmanajasta siirretty laulajatar, ja hänen taustallaan kolme totista nuorta muusikkomiestä, selvästi rocksukupolven kasvatteja. Rumpujen ja sähköbasson komppi on napakka ja edustaa petroskoilaista, perinteisesti tiukkaa ja kurinalaista yhtyesoittoa. Soitinnuksen melodisharmonisen päävastuun kantaa kosketinsoittaja, jonka huomaa yhtyeen johtajaksi. Noidin lyhyen, kiinnostavan folkrock-setin jälkeen otan yleisöstä kiinni laulajattaren, Alina Kartysen, joka ujosti kertoo osaavansa huonosti suomea tai englantia. Kosketinsoittaja Vladimir Solovjev puhuu kuulemma molempia ja voisi antaa haastattelun.

Tuntuu, että Petroskoista ei ole vähään aikaan noussut esiin uutta bändiä Santtu Karhun ja Talvisopien, Mylläreiden, Reelin / Va-Ta-Gan tai Sattuman kansanmusiikkirockia jatkamaan. Noid on sellainen.
Hieman yllättäen kuulen, että Noid on esiintynyt kerran jo Joensuussakin – vuonna 2010 Häivähdys Venäjää -tapahtumassa. Silloin sen kokoonpano oli kuitenkin eri. Laulajat Jelena Pavlova ja Maria Tshernysheva, jotka esiintyvät vielä yhtyeen esikoisalbumilla Kukirikku (2010), ovat vaihtuneet Alina Kartyseen.

– Bändin uralle on mahtunut hankalia hetkiä, ja Jelenan ja Marian lähteminen oli eittämättä yksi sellainen, Vladimir Solovjev kertoilee,– Mutta se lähtö oli ok. Heidän elämäntavoitteensa olivat muuttuneet, eikä musiikinteko enää kuulunut niihin. Ainakaan pääsijalla.

Noidin perustamisvuosi on 2007.

– Yhtyeemme syntyi sen idean pohjalle, että ei ollut olemassa vepsäläistä yhtyettä, joka esittäisi vepsän kielellä moderneilla tyyleillä traditionaalista materiaalia, Vladimir Solovjev kertoo,– Siispä sellainen piti perustaa, ja tänä vuonna juhlimme jo kuudetta syntymäpäiväämme.

Karjalan tasavallassa vepsäläiset ovat sekoittuneet karjalaisiin ja venäläisiin. Vepsän kieltä puhuu Wikipedian mukaan enää 5 000, ja sen luontainen siirtyminen sukupolvelta seuraavalle on katkennut.
Petroskoin muusikkopiirien tunnetuin vepsäläinen on ollut Santtu Karhun sähkökitaristi Fjodor Astashov.

– Laulaja-huilistillamme Alinalla ei ole vepsäläisiä juuria, mutta hän on suomensukuinen ja pääsee lähelle vepsäläistä fiilistä, Vladimir Solovjev selvittää.– Minulla ja basisti AleksandrShashinilla on vepsäläiset juuret, itselläni äidin puolelta – suku asuu Äänisen rannoilla. Kansanperinne ja kielet ovat kiinnostaneet, valmistuin Petroskoin yliopistosta suomensukuisten kielten laitokselta. Kun tähän ynnätään se, että olen suorittanut musiikkiopistossa tutkinnon harmonikasta, minulla on sellainen olo, että minut on ennalta määrätty tekemään jotain vepsäläisen kulttuurin eteen. Näistä kaikista asioista olen saanut impulsseja uuden musiikin luomiseen Noidissa.

Kukirikku-levyllä, joka on vuonna 2010 äänitetty Petroskoissa Mylläreiden studiolla, Vladimir Solovjev soittaa vielä harmonikkaa. Noidin Tallinnankeikalla lavalla oli kuitenkin vain sähköinen kosketinsoitin.
Kumpi on Solovjevin pääinstrumentti?

– Jos on valittava, sanon ehdottomasti harmonikka. Se on soitin, jonka tunnen eläväksi. Nautin suunnattomasti, kun saan soittaa haitaria akustisissa konserteissamme. Syntetisoija antaa kuitenkin mielenkiintoisia mahdollisuuksia modernimpiin sovituksiin. Se sopii täydellisesti klubikeikoillemme. En usko siihen, että luovuutta kannattaisi rajoittaa mihinkään kehyksiin. ”Ole vapaa, käytä mitä välineitä haluat.” Sellainen on ohjenuorani. Modernien ja perinteisten instrumenttien yhdistely antaa mielenkiintoisia efektejä.

Santtu Karhun ja Mylläreiden aktiivikaudella Petroskoin soundit kaikuivat usein Pohjois-Karjalassa, mutta nykyään karjalaisia yhtyeitä kuullaan täällä harvemmin.
Mitäs kenelle kuuluu?

– Kaikki meitä edeltäneet bändit, Kantele, Talvisovat, Myllärit, Reel / Va-Ta-Ga, Sattuma, ovat mahtavia ja ansainneet suosionsa. Jossain mitassa heidän musiikkinsa on meidänkin musiikkimme pohjalla. Olemme kaikkien näiden hengenheimolaismuusikoiden kanssa hyvissä väleissä, Vladimir Solovjev painottaa.
– Uusien yhtyeiden syntymisestä en ole kuullut, ainakaan kansanmusiikin suunnalta. Enkä ole suoraan sanottuna varma, tulenko lähitulevaisuudessa kuulemaankaan.

Vladimir Solovjev muistelee vielä hetken Noidin Joensuun Teatteriravintolan keikkaa vuonna 2010.

– Se oli ensimmäinen esiintymisemme Suomessa. Basistimme ei päässyt mukaamme ja meillä oli viime hetken tuuraaja. Itse konsertti oli mielestäni ok. Yleisön tarkkailu oli kiinnostavaa – hiljaista alussa, kasvavaa kiinnostusta ja erittäin hyvä vastaanotto lopussa. Toivottavasti pääsemme Joensuuhun taas joskus!

Suonna Kononen
"Karjalainen", 15.11.2013

Valokuva: Noid Tallinnassa. Vasemmalta Vladimir Solovjev, Alina Kartynen, Ruslan Popov ja Aleksandr Shashin.

Vepsäläzen kul'tuuran illačču / Вечер вепсской культуры

Mö - čempionad! ("We are the champions" cover version)

Taru Takamaa - acquaintance with vepses

Vepsian folk tradition - article

Interesting article about vepsian folk tradition - read here.

Links

Good news!

Now you can find useful links on Vepses new section "Links".

As far as now Russian-Veps dictionary is available.

The section will be filled with the new links...eventually:-)

International Day of the World's Indigenous Peoples

The United Nations’ (UN) International Day of the World's Indigenous Peoples is observed on August 9 each year to promote and protect the rights of the world’s indigenous population.

UDHR in Veps language

The Universal Declaration of Human Rights (UDHR) is a declaration adopted by the United Nations General Assembly on 10 December 1948 at the Palais de Chaillot in Paris. The Declaration has been translated into at least 375 languages and dialects. Recently it's been translated into Veps language.

Mehen oiktuziden ühthine deklaracii (in Veps)

Universal Declaration of Human Rights (in English)

Всеобщая декларация прав человека (in Russian)

"Vepssky zavet" movie

 "Vepssky zavet" movie ("Вепсский завет") made by "ATK-Studio" ("АТК-Студио") company.

Official homepage: http://www.atk-studio.ru/projects/nogame/film5/

Vepsian doll

This doll was made of the mother's old things without scissors and needles. This rule was observed in order to make a child's life "not cut and not pricked".
Before a baby was born the doll had been placed in his cradle to "warm" it. After the child was born the Vepsian doll was hung over the cradle, protecting the baby from damage. When the child is grown up, the doll is given to him to play with.

Interesting to know...

One of the sacred animal of Vepses was a bear (Veps. "kondi").

A bear was considered as "the tsar of all animals" and compared to human.

The wedding ceremony

When for a young fellow it came time to marry and he was agreeable to do it, but hasn’t got a girlfriend yet, a mother or an aunt or a grandmother tried to help him. If there was no appropriate girl in the village, they used their related “channels” to find out if there was a single girl in a neighboring village. And find out too whether she’s from a good family, healthy, hard-working.  Next holiday the guy with his pals went to that village for a walk looking attentively of the girl’s features he was told by a matchmaker. If the first sympathy between them had not arisen, then the girl came to the village the guy lived in for a holiday. As a rule, such dates almost always ended by weddings. 
Vepsians had a very developed family institution. 



The eve of wedding

The bride's house
The full ritual is very long. If the wedding date had already been appointed, a bride had a hen day on the eve of the wedding. In the morning for the bride relatives prepared a bath. On this day the  young people gathered in a bride's hose. Using lamentations girls called the bride to a bath. They lit candles before the icons. The bride prayed, appealing to the Virgin to bless her, and went to a bath with her mother, the matchmaker and a witch woman which was called “noid”. In a bath a noid read incantation. The girls sang songs while the bride was in a bath. Hen began after the bride had returned from a bath. On a porch of the house the bride began to lament, appealing to her mother and saying that she had parted with her free life.

The house tables were laid, the walls were decorated with a large number of embroidered towels. Young people and women were coming to participate in mourning the loss of the bride's liberty and beauty. The bride was wrapped in a handkerchief and led through the house with lamentations. She was supposed to weep, even if she really did not want to do it - that was the custom's demand. The bride was led to her father and mother. In lamentations she ask them to bless her for "separation from the liberty". After that a ritual of combing the bride's hair began. She sat in the middle of the hut on the chest, and a lamenter called for all family members to comb the bride's hair. The bride lamented with her head lowered. First came the father, slightly touching the girl's hair and put a ribbon. Then the same thing did the mother, sister, brother, friend. After the combing is finished the bridesmaids decorated the bride's hair - they intertwined the brid's braid with a fillet (it was called "vouged voudeine" in Vepsian - "white liberty"), in the end of the bride's braid they tied several other fillets (it's called "krasota" - "beauty"). The bridesmaids leaded the bride around the house with lamentation and the bride was weeping - it's indeed a very dramatical moment for her.

To be continued...

Vepses: who they are?

Veps or Vepsians are a Finnic people that speak the Veps language, which belongs to the Baltic-Finnic branch of the Finno-Ugric languages. The self-designations of these people in various dialects are vepslaine, bepslaane, and (in northern dialects, southwest of Lake Onega) lüdinik and lüdilaine. In early Russian chronicles, they are called "Весь" (Ves’).

From archeological studies and old names suggest that they lived at least in the valleys of the rivers Sheksna, Suda and Syas. They probably also lived in Olonets Karelia and on the northern coast of Lake Onega. One of the eastern routes of Vikings went through their area. Tomb findings prove that they had contact with Staraya Ladoga, western Finnish area and Meryans, other Volga Finnic tribes and later with Novgorod and other Russian principalities.
Later Vepsians inhabited also Western and Eastern shores of Onega.

From 12th century their history is connected with first Novgorod and then Russia. Eastern Vepsians in Kargopol area merged linguistically with Russians before 20th century. Western Vepsians have kept their language and culture. Nowadays almost all Vepsians speak fluently in Russian.

In modern times, they live in the area between Lake Ladoga, Lake Onega (Änine), and White Lake or Lake Beloye (Valged’ärv, Белое Озеро) - in the Russian Republic of Karelia in the former Veps National Volost (the northern Veps dialect area), in Leningrad Oblast along the Oyat River in the Podporozhskii and Lodeinopolskii raions and further south in the Tikhvinskii raion (western parts of the Central Veps dialect area), in the Vytegorskii and Babayevo raions of the Vologda Oblast (eastern parts of the Central Veps dialect area), and in the Boksitogorskii raion of the Leningrad Oblast (southern Veps dialect area).

According to the 2002 census, there were 8240 Veps in Russia. Of the 281 Veps in Ukraine, 11 speak Vepsian. (Ukr. Census 2001).